Historia

Esihistoria ja antiikin aika

Viimeisimmän jääkauden johdosta Hampurin alueen peitti jää, jonka sulamisen jälkeen Elben-laaksossa paimentolaiset harjoittivat metsästäjä-keräilijä-kulttuuria. Alueelta on löydetty varhaiskivikautisia työkaluja, jotka viittaavat paimentolaisasutukseen. Roomalaisten retkikuntien saapumisesta Hampurin alueelle ei valitettavasti ole arkeologista näyttöä.

Roomalaiset ja muut kansat tunsivat kuitenkin Alsterjoen suussa sijaitsevan paikan nimeltä Treva. Treva oli kahden merkittävän merkittävän pohjois-etelä- suuntaisen kauppatien risteys aina pronssikaudelta myöhäisantiikkiin. Merkittävää asuttamista alkoi tapahtua 300-500 luvuilla, kun mm. saksilaiset alkoivat asuttaa pohjoisen Elben rantoja 300-luvulta lähtien. Siirtokunta perustettiin nykyisen Vanhankaupungin alueelle.

Keskiajan alku ja puoliväli

Kaarle suuren johtamat frankit ajoivat 800-luvun alkupuolella saksit Hampurin alueelta. Bille- ja Alsterjokien väliin rakennettiin kirkko, jonka idea oli toimia päämajana pakanallisen Pohjois-Euroopan käännyttämisessä kristinuskoon. Uudisasukkaita ja kirkonmiehiä turvaamaan rakennettiin upea Hammaburgin linna, joka kattoi 130m x 130 m alueen. Linnan lähellä alkoi kuhista kaupallista toimintaa.

845 sodan tuleet puhalsivat, kun tanskalainen viikinkilaivue nousi ylös Elbejokea ja hävitti sen rannan saksalaisasutusta, johon kuului silloinen Hampuri. Tästä kuitenkin selvittiin säikähdyksellä. Arkkipiispa Adalgad oli aktiivinen 900-luvun alussa rakentaessaan uuden linnoituksen. Tämä lisäsi käsityöläisten ja kauppiaiden muuttoliikettä. Linnoitus sai oikeudet käydä kauppaa vuonna 937, jolloin luotiin perusta Hampurin kehitykselle merkittäväksi kaupan keskukseksi.

Rauha järkkyi jälleen vuonna 983, kun obotriitit hyökkäsivät nopeasti kasvaneeseen kaupunkiin vuonna 983. Tästä kaupunki toipui nopeasti ja vanhakaupunki rakennettiin uudelleen. Tuon ajan mahtisuku kaupungissa oli Billungerin-suku. Herttua Bernhard II rakennutti Neu Burg linnan, joka tunnettiin myöhemmin Alsterburg-nimellä. Kaupunki jatkoi kukoistustaan vuosien 1043-1072 välillä muodostaessaan kauppasuhteita Skandinaviaan.

Myöhäiskeskiaika

Tanska sai Hampurin hallintaan vuodesta 1201 vuoteen 1227. Tänä aikana uusi ja vanha kaupunki kasvoivat yhteen sekä poliittisella että arkkitehtuurisella tasolla. Kauppaliittoja sovittiin mm. Lyypekin kanssa. Tuona aikana väkiluku oli noin 1500. Tanskalaisten valtakausi päättyi, kun saksalaisten prinssien koalitio karkotti heidät kaupungista 22.7.1227.

Saksalaisten valtaannousu sai talouselämälle tulta purjeisiin, joka johti ensimmäisten kauppakiltojen perustamiseen. Myös puolustusta paranneltiin uudistuksilla. Uudistusten aikakausi sai hetkellisesti kovan takaiskun, kun rutto teki kukoistavassa kaupungissa tuhojaan 5.8.1284. Kaupunki kuin nousi vastaiskujen jälkeen ja otollinen sijainti lähellä Pohjanmeren ja Itämeren lähelle edesauttoi kaupungin aseman vahvistumista merkittäväksi satamakaupungiksi. Tästä yksi osoitus oli Hampurin ja Lyypekin muodostama liitto vuonna 1241. Hampurin tärkein vientituote oli olut.

Hampurin ja Lyypekin yhteistyöstä poiki lopulta Hampurin liittyminen Hansaliittoon vuonna 1321. Sen johdosta siitä kasvoi merkittävä satamakaupunki Itämeri-Pohjanmeri-akselille. Asema mahtiliitossa mahdollisti turvalliset kauppareitit ja se synnytti myös uusia kauppareittejä. Kaupungin tilanne koko kuitenkin kovan kolauksen kehityskaaressaan ruttoepidemian riehuessa Euroopassa. Noin kuusi tuhatta eli noin puolet väkiluvusta menehtyi ruttoon. Kaupunki kuitenkin kasvoi 1300-luvun lopussa, kun alueeseen liitettiin useita lähikaupunkeja.

Ensimmäinen perustuslaki kaupungissa astui voimaansa vuonna 1410. Viimeisen Schauenburg-suvun vesan kuoleminen johti siihen, että kaupunki ajautui tanskalaisten valtaan.

Hampuri uutena aikana

Hampuri sai vapaan keisarikaupungin aseman vuonna 1510. Väkiluku vakiintui noin 13 000:teen ja kaupungin johto omaksui kristillisistä suuntauksista luterilaisuuden. Protestanttipakolaisia saapui Alankomaista ja Ranskasta. Tuolloin kaupunkiin perustettiin myös ajalle harvinaisesti pörssi.

1600-luvun edetessä kaupungin status laski, kun kaupunki joutui tasapainoilemaan Tanskan, suurvalta-Ruotsin ja Saksan välissä. Kaupunki kävi tiuhaan kauppaa Espanjan ja Portugalin kanssa ja joutui jatkuvasti maksamaan vapaudestaan aggressiivisille Skandinaavi-naapureilleen. Kaikesta huolimatta kaupunki säilyi tuhoisalta kolmikymmenvuotiselta sodalta ja siitä seuranneelta pitkältä laskusuhdanteelta.

1712 astui voimaan uusi perustuslaki, jonka tarkoituksena oli lopettaa pitkään vallinnut valtataistelu kaupunginraadin ja asukkaiden välillä. Solmittiin myös Gottorpin-sopimus, joka lopetti jatkuvat konfliktit Tanskan kanssa. Täten Tanska tunnusti Hampurin aseman vapaana valtakunnankaupunkina.

1800-luku: Napoleonista voimakkaaseen kasvuun

Napoleon Bonabarten viimeisellä sotaretkellä Saksaan oli vakavia seurauksia Hampurille. Vuodet 1806-1814 Ranska hallitsi sitä, mikä hidasti kaupungin kasvua. Ranskan vallan jälkeen kaupunki kasvoi räjähdysmäisesti: vuoden 1806 asukasluku 130 000 oli kasvanut vuoteen 1860 mennessä noin 300 000 asukkaaseen. Taloudellinen vaurastuminen pysähtyi kuitenkin hetkellisesti vuoden 1842 suurpaloon, joka tuhosi suurimman osaa kantakaupungin ennen tätä tulipaloa rakennetuista tulipaloista. Tämän jälkeen kaupungin kasvu jatkui entistä voimakkaammin. Infrastruktuuri koki merkittäviä parannuksia erityisesti yksityisten tahojen toimesta.

Kulttuurisesti aika oli merkittävää, kun uudet poliittiset virtaukset mm. työväenliike sai jalansijaa Hampurissa. Myös demokratia ja nationalismi saivat tilaa Hampurissa. 1800 jälkipuolisko kiihdytti kasvutrendiä entisestään, kun ylitettiin 700 000 asukkaan rajapyykki. Atlantille suunnattu kauppamerenkulku teki siitä Euroopan mittapuulla kolmanneksi suurimman sataman.

Tärkeä muutos oli myös kaupungin liitto Saksan valtakuntaan vuonna 1871, jota edelsi Saksan liitto 1815-1866 ja Pohjois-Saksan liitto 1866-1871. 1800-luku päättyi kaupungissa ikävällä tavalla, kun siellä riehunut kolera surmasi 8 605 asukasta. Myös satamatyöläisten lakko vuonna 1896 laajeni yksitoistaviikkoiseksi yleislakoksi, johon otti osaa enimmillään 16 000 ihmistä.

 

1900-luvun alku

Vuonna 1910 ylitettiin maaginen miljoonan rajapyykki väkiluvun suhteen. Kasvu jatkui vuonna 1911, kun rakennettiin ensimmäinen tunneli Elben alitse. Ensimmäisen maailmansodan (1914-1918) jälkeen solmitun Versailles´n rauhansopimuksen mukaisella tavalla Hampuri luovutti suuren osan kauppalaivastostaan, mutta menetykset korvattiin pian uusilla aluksi. Sijaintinsa takia kaupunkia ei runneltu pahoin ja kasvu jatkui. Sivistys kasvoi, kun Hampurin yliopisto perustettiin keväällä 1919. Myös taiteellisesti kaupungin arvo kasvoi, kun eksperessionistinen Kontorhausviertel (”Toimistokortteli”) rakennettiin Vanhainkaupungin kaakkoisosaan 1920-luvulla. 1920-luvulla rakennettiin myös korttelin tunnetuin punatiiliarkkitehtuurin merkkiteos, Chilehaus kohosi vuosina 1922-1924.

Kansallissosialistien valtaannousun vuonna 1933 Hampurissa asui noin 19 400 juutalaista, joista seuraavan 4 vuoden aikana puolet muutti pois tai karkoitettiin. Synagogia tuhottiin vuonna 1938. Kaupunkia laajennettiin vuonna 1937, kun siihen liitettiin naapurikaupungit Wandsbek, Harburg ja Altona.

Toisen maailmansodan aika

Hampurista tuli toisen maailmansodan (1939–1945) aikana yksi liittoutuneiden tärkeimmistä ilmapommituskohteista. Pahin oli Operaatio Gomorrah (24.7-2.8.1943), jonka aikana sarja tuhoisia ilmahyökkäyksiä runteli kaupunkia. 28. heinäkuuta vastaisena yönä pommitukset johtivat yhtenäiseen tulimyrskyyn, joka surmasi noin 42 000 siviiliä. Kantakaupungista ei ole jäänyt toista maailmansotaa edeltäviä rakennuksia sodan jäljiltä, koska vain neljännes Hampurin 564 000:sta rakennuksesta säilyi vahingoittumatta.

Hampuriin jääneistä juutalaisista 8 877 murhattiin toisen maailmansodan (1939–1945) kansallissosialistien keskitysleireillä. Vuonna 1945 juutalaisia oli jäljellä enää vain 647.

Kaupunki antautui brittijoukoille 3.toukokuuta ja siitä tuli täten osa heidän miehitysvyöhykettään. Lyhyen miehitysajan jälkeen Hampurista tuli yksi vastaperustetun Saksan liittotasavallan osavaltioista. Sodan jälkeiset vuodet olivat voimakkaan jälleenrakentamisen aikaan. Perinteisen teollisuuden lisäksi Hampurin mediateollisuus kasvoi.

1960-luvulta 1990-lukuun

Vuoden 1962 16.2-17.2 tulvat tapattivat 300 ihmistä. Pohjanmereltä vyöryneet myrskytuulten mukana saapuneet vesimassat mursivat useita patoja ja peittivät kuudesosan Hampurin kaupungista. Kaupungin sankarin aseman sai pelastustöitä johtanut Helmut Schmidt, joka sai paljon kiitosta toimistaan johtajana. Tulvan hirvittävät seuraukset johtivat Elben patojen korjaamiseen. Uudet kahdeksanmetriset padot estivät tulvat mm. vuosien 1976 ja 1990 myrskyjen yhteydessä.

Tärkeimpiä rakennettuja sodanjälkeisiä uudisrakennuksia ovat kaksitoista ”Grindelkerrostaloa” Eimsbüttelin kaupunginosassa, Hampurin valtionoopperatalo, Hampurin yliopiston Auditorium Maximum ja ”Filosofiantorni” sekä Heinrich-Hertz-Turm, 279-metrinen televisiotorni. Alueelle rakennettiin myös useita uusia ostoskeskuksia, kuten Hamburger Straße ja Alstertal Einkaufszentrum. Saksan ensimmäinen kongressikeskus avattiin kaupunkiin huhtikuussa 1973. Keskuksen maamerkkinä on 120-metrinen Radisson blue-tornitalo. Rakennettiin myös uimahalli Hohenfelden kaupunginosaan.

1900-luvun lähestyessä loppuaan 1980-luvulla satama vankisti statustaan Euroopan merkittävimpänä konttiliikkeen keskuksena. Samalla kaupunki valtasi yhä suurempaa alaa median ja musiikkitaiteen keskuksena. Mm. The Beatles vaikutti alkuaikoinaan kaupungissa. Myös urheilurintamalla kaupunki osoitti paikallisen jalkapalloylpeytensä Hamburber Sport-Vereinin johdolla, ettei kukaan urheilunystävä silloin tai tulevaisuudessakaan jää kylmäksi hampurilaiselle osaamiselle urheilussakaan!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.